Naisesta pääsi pieni ärähtävä ääni kun toinen nyhti teipin pois. Alla oli vain pari pientä siistiä seikää, josta silloin vähintään puutarhaletkulta tuntunut neula oli puserrettu vatsalihasten läpi ottamaan koepalaa pernasta. Ne pari ylimääräistä olivat ne kaksi ensimmäistä yritystä, ennen rauhoittavia lääkkeitä. Nainen oli vain jännittänyt niin paljon kipulääkkeestä huolimatta, ettei lääkäri ollut meinannut saada neulaa läpi.

Ivanin hellä silittely helpotti hiukan oloa ja nainen päästi pienen lyhyen henkäyksen. Toinen tarra hirvitys oli melkolailla keskellä rintakehää. Shivin silmäkulmassa nyki hiukan kun mies alkoi nyrhiä teippiä irti. Ei se niin paljoa sattunut kuin moni muu asia, mutta ei kukaan pitänyt teipin repimisestä iholta. Tai siis ainakaan toivottavasti ei pitänyt.. Kai sellaisiakin ihmisiä oli olemassa.

"Kaunis lupaus, rakkaani." Nainen hymyili. "Koitan olla enää ärsyttämättä ketään niin pahasti." Nainen totesi ja puristi silmänsä uudelleen kiinni, kun mies oli rapsutellut irti tarpeeksi ison kohdan, josta saisi tukevasti kiinni.
"Tuleepa nypittyä rintakarvat samalla." Nainen mutisi yhteenpurtujen hampaiden välistä, kun ote laastarista tiukkeni.

"Mitkä karvat?" Ivan kysyi ja kiskaisi teipin kerralla irti. Tässäkin tupossa näkyi pari punaista tahraa. Ivan taittoi sidoksen kaksinkerroin ja heitti sitten lattialle toisen seuraksi. Hän veisi ne roskiin sitten kun lähtisi. Sen sijaan nyt oli parempaa tekemistä. Tällä kertaa kovia kokeneelle iholle kurotettiin painamaan suudelma.

"Minä olen tutkinut sinun rintasi läpikotaisin, enkä minä ole huomannut mitään karvoja missään", Ivan huomautti ja palasi taas nojailemaan kämmeneensä. Häntä ramaisi. Jos hän olisikin voinut jäädä tähän nukkumaan... vaan ei. Paska yövuoro paskassa paikassa odotti taas. Kahdeksan helvetillistä tuntia keskellä teinien kiljuntaa. Kaikeksi hyväksi tänä iltana oli vielä jokin astetta parempi DJkin, joka merkitsi aina ylimääräistä väkeä. Yksi kahdenkymmenen minuutin ruokatauko ja kaksi kymmenen minuutin tupakkataukoa eivät yksinkertaisesti olleet tarpeeksi lievittämään työpaikkaketutusta edes hetkeksi. Pahimmassa tapauksessa ne vain nostivat sitä, koska tiskillä oli tajuton jono, vähätkin tipit menivät kaljaan eikä se saatanan litku edes juovuttanut häntä (joka tosin oli syy sille, miksi hänellä ylipäänsä oli oikeus juoda kaljaa työajalla).

Jos hän olisi voinut, hän olisi jättäytynyt heti pois sieltä. Mutta kun sellaiseen ei valitettavasti näillä tuloilla ollut mahdollisuutta.

Nainen ulvahti kun teippi lähti pois suhahtavan äänen saattelemana. Nainen irvisteli siihen asti, kun mies paineli helliä suukkoja helpottamaan ärtynyttä ihoa.
"Ehkä parempi niin." Nainen sanoi lopulta ja silitti miehen niskaa. "Se on hyvä että joku pitää kirjaa siitä miltä kroppani kuuluisi näyttää." Nainen hymyili ja suuteli miehen hiusrajaa. "Vaikka tiedänkin, että se on sinulle aivan yhdentekevää miltä minä näytän."

Jotain oli sentään opittu. Shiv hymyili ja silitteli miehen niskaa. Nainen vilkaisi alaspäin nähdäkseen mihin kohtaan ylempi pistojälki oli tullut.
"Hmm.. jännä juttu." Nainen totesi. "Mitähän ne ovat mahtaneet sydämmen vierestä etsiä?" Shiv totesi nähdessään missä kohtaa pistos oli. "Noh, väliäkö hällä, kun kerran tunnen itseni aivan terveeksi." Shivin kunnossa ei alun alkaenkaan ollut moitteen varaa, joten vika sydämmessä olisi varmasti ollut helppo huomata. Ehkä tohtorit halusivat vain olla varmoja asiasta..

Nainen käännähti lähemmäs miestään ja käpertyi tämän vierelle lepäämään. Miehen väsymys tarttui helposti valmiiksi säsyneeseen naiseen ja Ivanin rinnalla oli muutenkin hyvä olla. Shiv ei halunnut vielä nukahtaa, joten tämä keskittyi pitämään miestä hyvänä, kunnes toisen olisi pakko lähteä. Tosiasia saattoi kyllä olla toinen, kun naisen kätten liike hidastui koko ajan.

Ivan oli yrittänyt sulkea mielestään koko koepalojen oton ja yrittänyt suhtautua pistojälkiin verikokeina. Entä, jos Shivillä olisi jotain vikaa sydämessä? Pelkkä ajatus sai silittelevän käden rytmin sekoamaan. Se oli kuitenkin nopeasti korjattu; Shiv voi hyvin ja sanoi olevansa kunnossa. Nainen oli selvinnyt kymmenen päivän paastonkin kevyesti.

Mitä tahansa niissä kirotuissa tuloksissa lukisikaan, ainakaan se ei olisi mitään negatiivista. Ei sietänyt olla, tai ne hoitajat ja se lääkäri maksaisivat ihan samanlaisen laskun, kuin ne persepäät, joiden syytä kaikki alun perin oli.

Shivin hyväilyt hidastuivat ja Ivan muutti omansa hiljaisen rauhoittaviksi. Sellaisiksi lempeiksi sipaisuiksi, joilla saateltiin toinen uneen. Shivin sieti nukkua nyt, kun oli mahdollisuus. Hänen sen sijaan olisi lähdettävä maailman paskimpaan työpaikkaan paskimpaan mahdolliseen aikaan. Tasan eivät käyneet onnen lahjat.

Vitunko väliä sillä oli nyt. Shivin otteet olivat jo käyneet niin raukeiksi, ettei ollut vaikeaa kiskoa peittoa naisen päälle ja sulkea tämän silmiä silittämällä ne kiinni.

Nainen ihan oikeasti yritti pysyä hereillä, mutta Ivan ei tehnyt siitä yhtään helppoa. Shiv ynisi hiljaa ja koitti pitää silmiään auki, mutta Ivan sulki ne päättäväisesti aina uudelleen. Kun vielä peittokin vedettiin päälle oli vain pakko antaa periksi ja vain vaipua uneen.

Shiv ei edes havahtunut, kun mies hiipi pois sängystä ja jätti tämän nukkumaan. Jonkunhan se oli elanto hankittava, kun nainen lorvi sapattiviikollaan. Shiv muisti kyllä aina tasaisin väliajoin muistuttaa miehelle kuinka kiitollinen oli siitä, että tämä jaksoi painaa työtä jota vihasi. Kuten sanottu, ei koko talous kaatuisi välttämättä siihen, jos mies ei tekisi töitä, mutta eläminen menisi niin tiukaksi, ettei sitä kestäisi enää kukaan.

Ivanin hiippaillessa yläkertaan tassutteli Rahu vastaan portaissa. Se vilkaisi miestä mustilla nappisilmillään ja puski poskellaan miehen jalkaa ohimennen, kuin vahdinvaihdon merkkinä. Reilusti oli taas jaettu nallekarkit kun karvamuhvi sai jäädä emännän syliin paijattavaksi, kun mies meni seisomaan yöklubin ovelle nautiskelemaan viilenevästä illasta.