Nainen naurahteli miehen kaapiessa tämän syliin ja keinuttaessa. Shiv uskalsi antaa miehen keinuttaa itseään ihan miten tahtoi, Shiv luotti siihen että mies pitäisi kyllä kiinni.
"Mitä sinä oikein touhuat?" Nainen teki kysyi retorisen kysymyksen kun mies tuntui nyppivän jotain tämän jakaukselta. Kukaan ei halunnut kuulla joutuneensa toisen tuhkakupiksi, joten nainen otaksui hiuksissaan olevan todennäköisesti joko ötököitä tai näreikköä.

Shiv käänsi päätään ja suukotti miehen leukaa ennenkuin riistäytyi vastentahtoisesti irti toisen syleilystä ja lähti autolle. Ivanin musta paita oli jo kuiva, joten nainen käänsi sen oiken päin, ravisti ja jätti siististi konepellille odottamaan. Auton etupenkille tämä levitti toisen pyyhkeistään, ihan vain varmuuden vuoksi.

Hanttarinpenkki oli Ivaniin päin joten tämä sai iahn rauhassa poltella tupakkaansa ja katsella kun nainen taiteili pyyhettä paikoilleen oikein silmää miellyttävässä kulmassa. Valitettavasti operaatio ei vienyt kovin pitkää, mutta eipä tupakkakaan kestänyt ikuisesti. Shiv otti oman paitansa ja veti sen päälleen. Melkein olisi voinut vannoa että maitokahvin värisessä ihossa oli näkyvissä kevyet rusketusraidat.

Tarkistettuaan että kaikki oli mukana ja kunnossa, nainen istuutui autoon ja asetteli pitkän hameensa niin, että kykenisi ajamaan. Nainen ei edelleenkään käyttänyt kenkiä, mutta se ein näyttänyt hidastavan mitään.

Kun Ivan ottaisi paitansa ja istuisi sisälle, nainen käynnisti V8:n. Moottorin leijonan urahdus tuntui mukavasti luissa ja ytimissä.

Kuten yleensä, Ivan ei pannut vaatteidenvaihtoshowta ollenkaan pahakseen. Hän poltteli sätkänsä silmät kiinni miellyttävässä näyssä, kiskoi sitten paidan päälleen istahti Shivin seuraksi autoon. Hirviökaara jyrähti käyntiin ja pian oltiinkin matkalla kotiin. Shiv ei tuntunut tälläkään kertaa säästelevän vauhdissa, jahka päästiin vähänkään isommalle tielle. Tällä kertaa Ivan osasi varautua siihen eikä rutistanut koko ajan ovenkahvaa ryntyset valkoisena.

Kaupungin silhuetti näkyi heti metsästä päästyä ja moottoritie kuljetti heidät nopeasti korvestä keskelle urbaania suurkaupunkia. Metsän ja luonnon tuoksu vaihtui pakokaasuun ja päivänvalostakin tuli vähän tummempaa. Aurinko teki tilaa vähän pilviselle säälle ja mitä ilmeisimmin illalla olisi taas luvassa sadetta.

Automatka meni hiljaisuudessa ja Ivanilla oli aikaa miettiä kosintaansa. Hän halusi hoitaa homman nopeasti, jotta aikaa ei tuhraantuisi. Mitään sormuskaupassa kihlaantumisia tai polvisteluita hän ei kuitenkaan kelpuuttanut, vaan sen piti olla... no, jotain sopivaa. Hiukan ennen kotia Ivan uskoikin keksineensä jotain, mitä kukaan ei ollut keksinyt ennen. Nyt oli ainoastaan valittava oikea hetki.

Auto kurvasi tutulle pihalle. Rajamaiden hämäryys tuntui kotoisalta Ivanin noustessa autosta ja pistäessä tupakaksi. Ihan ensiksi sisälle pääsivät piknik-kori ja pyyhkeet sekä vaihtovaatteet, mutta tämän jälkeen piti taiteilla tuolit ja eritoten pöytä ovesta. Tuolien kanssa ei ollut ongelmaa, mutta pöydän kanssa sai vääntää tovin, ennen kuin se saatiin mahdutettua sisään ovesta. Pöytä oli ehkä pieni, mutta niin oli ovikin hitusen kapea. Niitä nyt ei suunniteltu pöytien vaan ihmisten mentäviksi.

Jahka kaikki oli sisällä ja jahka yksityisen muuttomiehen tupakansavu leijaili kivasti asunnossa, Ivan siirtyi polttamaan sätkänsä loppuun ulos ja soitti samalla pikaisen puhelun jonnekin. Ilmeestä päätellen hän sai kysymyksiinsä haluamansa vastaukset.

Naista ei ajomatkan hiljaisuus haitannut, tämä keskittyi mielellään ajamiseen, jo vähintäänkin hiukan raskaamman kaasujalkansa puolesta. Matkaan itseensä ei mennyt kuin puolisen tuntia, mutta minuutti minuutiltailta tuntui paksummalta ja aina vain vähemmän mukavalta hengittää.

Kotipihaan tuntaessa nainen parkkeerasi auton sisäpihalle, jossa sitä olisi helpompi pitää silmällä. Sitäpaitsi, Striga kävi melko vakituisesti Crossroadsissa, joten herra saisi itse hakea autonsa takaisin, mikäli oli ajokunnossa.

Huonekalujen rahtaaminen sisälle irrotti naisesta jopa pari harvinaista ärräpäätä. Kaikki mutistiin tietenkin tuulenalle ja vieraalla kielellä, ettei kukaan olisi luullut naista ihan räävittömäksi. Sisälle kovalla vaivalla saatu pöytä ja tuolit löysivät heti paikkansa Marsin terraarion edestä keittiöstä. Terraarion valo valaisi pöydälle juuri mukavasti ja Mars saisi ihmetellä mitä sen kaksijalkaiset isännöitsijät pöydän ääressä touhusivat.

Ivan häädettiin pihalle tupakoineen ja nainen meni hakemaan vielä viimeiset tavarat autosta. Taulun ja omituisen kangasmytyn jota nainen kantoi sisälle rintaansa vasten puristaen. Ivanin ohi kulkiessaan naisesta saattoi aistia sen kuinka tärkeä tämä sylissä oleva mytty naiselle juuri nyt oli.

Taulu oli edelleen kankaiden sisällä, eikä Ivan ollut vielä edes nähnyt minkälaisen maaliin tahritun kangaspalan takia hänet oli korpeen raahattu. Shiv painui alakertaa tavaroineen ja oli siellä vielä silloinkin kun Ivan saapuisi sisälle.

//Jatketaanko taas tuonne oikeaan osoitteeseen? Jos sinä vaikka jatkat sinne..

[Sieltä löytyypi]